sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Rauhallista rally-elämää ja selkävaivoja taas

Kun agility piti jättää pois, aloitti Ansa "sairaseläkeharrastuksena" rally-tokon. Siinä kun ei nimestä poiketen tarvitse erityisemmin kirmailla tai hypellä. Vähän niinkuin suhteilla päästiin/jouduttiin jonkinlaiseen kilpailevien ryhmään, vaikkei kauheasti osatakaan. No, olenhan minä joskus muinoin Armi-russelin kanssa vähän rallaillut, ja Ansahan toki periaatteessa hallitsee tokon alokasluokan liikkeet. Tällä yhdistelmällä pääsee jo aika pitkälle rally-tokon maailmassa. 

Ansa oli aluksi ihmeissään, kun mentiin hallilla "väärälle puolelle" (eikä sinne agilitykentälle). Jännittikin vähän, vaikka ollaanhan me siellä oltu ennenkin, pari vuotta sitten tosin viimeksi. Koirakoutsin Kristan johdolla sitten jouduttiin heti ekalla kerralla tekemään rataa(!), vaikkei kaikkia liikkeitä edes osattu... Siinä sivussa pienet paniikkitreenit: "Pyöri! Pyöri!". :D Ihmeen hyvin meni, koska rallyssa saa koiraa ohjata (ainakin alemmissa luokissa) vaikka lähes jatkuvalla käskytyksellä ja käsiliikkeillä sun muilla. Vaikea tällaisen vanhan tokoilijan muistaa ja ymmärtää, ettei tarvikaan liikkua tönkkösuolattuna sillinä käsiliikkeitä varoen!



Ansan elämä on normaalisti melko rauhallista, mutta aina sillon tällöin käydään kultaisten poikakavereiden (Peto ja Hurja) kanssa metsässä juoksentelemassa. No, Ansan selkä ei nyt sitten enää tästä tykkää. Ekan metsäkeikan jälkeen oli vähän jäykemmän oloinen, joten annoin parina päivänä kipulääkettä. Seuraavan kirmailureissun jälkeen ei halunnut hypätä autoon ja kotona oli vaisun oloinen vielä seuraavana päivänäkin, vaikka oli saanut kahdesti kipulääkettä. Vähän kokeilin selkää ja taivutin lonkkia -- ja Ansahan tästä ihan kiljaisi. Sunnuntaikonsultaatio neurologiystävälle Anskulle (on se ihanaa, kun on päteviä ystäviä!), ja Ansa komennettiin täyslevolle pariksi viikoksi ja sille päätettiin aloittaa hermokipulääke. Alustavasti puhuttiin jo selkäleikkauksen mahdollisuudestakin, vaikkei se nyt vielä ajankohtainen liene. Haluan kuitenkin suoda Ansalle parhaan mahdollisen hoidon, eli jos tarve tulee, selkä leikataan. 

Ahdistaa, kun ei ole vuottakaan Ihkun menetyksestä, niin jo on Ansalla ikäviä vaivoja selässä. Olen kuitenkin ajatellut aina, että sen saisin pitää "normivanhaksi" eli ainakin 12-vuotiaaksi, kun kerran se on niin terve aina ollut.